Walkiakosken Olutpanimo

Walkiakosken Olutpanimo perustettiin vuonna 1876. Sen perustajana toimi syntyperältään saksalainen J.F. Schmausser. Panimo perustettiin Sorrin tilan maille, jotka Schmausser oli ostanut tilan aikaisemmin omistaneelta hämeenlinnalaiselta Gaddilta. Vuonna 1875 Schmausser anoi lupaa olut- ja portteritehtaan perustamiselle. Anomus meni kunnankokouksessa läpi aiemmista vastaaviin anomuksiin liittyneestä kielteisyydestä huolimatta. 

Vuonna 1883 kun uusi olutpanimo oli jo aloittanut toimintansa, Schmausser osti toisen panimon Hämeenlinnasta. Kun J.F.Schmausserin toiminnan painopiste kääntyi Hämeenlinnaan, tuli Valkeakosken panimon johtajaksi hänen poikansa Karl Schmausser. 

Olutpanimo menestyi hyvin ja kysyntä oli suurta, mutta sen asema oli silti epävakaa. Syynä sille olivat panimon toimiluvan uusimiseen liittynyt vastustus. Eriävät mielipiteet johtivat useisiin äänestyksiin ja uusintakäsittelyihin. 

Schmausser sai kuitenkin perustaa olutmyymälät Linnaisten ja Ritvalan kyliin vuonna 1884. Myymälät eivät ehtineet toimia kuin noin vuoden, kun asiasta alettiin jälleen keskustella ja järjestettiin uusi äänestys, joka kielsi oluen myymisen. Schmausser anoi myymälöiden aloittamiseen lupaa muutamana eri vuonna, mutta vasta vuonna 1896 saatiin lupa perustaa kolme myymälää kuntaan. Samoihin aikoihin tehdasta kohtasi epäonni, kun tehdasrakennus paloi. Se kuitenkin rakennettiin pikimiten uudelleen. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä aloitettiin myös alkoholittomien virvoitusjuomien valmistaminen. 

1900-luvulle tultaessa kiistat ja vaatimukset tehtaan toiminnan rajoittamisesta jatkuivat. Rajoittamista ajoivat etenkin Valkeakosken työväenyhdistys ja raittiusseura, jotka esittivät esimerkiksi myyntiajan lyhentämistä ensin kuudella tunnilla ja myöhemmin myynnin kieltämistä tiettyinä päivinä kokonaan. Rajoittamista yhtyivät ajamaan myös useat muut tahot kuten kuntakokous. 

Rajoittamisesta tehtiin lopulta myöntävä päätös, josta tehtaan omistajat valittivat senaattiin. Valitusaikana myynti jatkui normaalisti ja vaikka asiasta tehtiin päätös, jonka mukaan myyntiä tuli rajoittaa, jatkui myynti normaalina vielä jonkin aikaa. 

Schmausserin kuoleman jälkeen 1904 Valkeakosken tehtaan johtoon nousi tämän poika Fredrik Karl Schmausser. Olutpanimojen toimintaa jatkettiin perustajan kuoleman jälkeen tämän kuolinpesän toimesta, mutta J.F. Schmausserin lesken kuoleman jälkeen perilliset päättivät lopettaa tehtaiden toiminnan. 

Syitä toiminnan keskeyttämiselle olivat muun muassa Venäjän vallankumoukseen, Ensimmäiseen maailmansotaan ja Suomen itsenäistymiseen liittyneet levottomuudet. 1910-luvulla mallasjuomista maksettava vero oli noussut yhteensä kymmeneen markkaan yhtä mallaskiloa kohti. Vuonna 1915 olivat jatkuneet edelleen kun mietojen mallasjuomien myynti kiellettiin Sääksmäen kunnassa sakkorangaistuksen uhalla. Lisäksi vuonna 1919 voimaan astui kieltolaki.

Olutpanimot tontteineen myytiin ja niistä saadut tulot jaettiin perillisten kesken.

Verna Antila