Valkeakosken Osuusmeijeri aloitti toimintansa vuonna 1906. Jo 1880-luvulta lähtien alueella oli ollut meijereitä, joiden toiminnan rautatie teki mahdolliseksi. Nämä ensimmäiset meijerit olivat yksityisomistuksessa ja ne olivat lopettaneet toimintansa vuoteen 1906 mennessä.

Vuonna 1904 toteutetun kiertokirjeen perusteella kävi ilmi, että yleinen mielipide tuki meijerin perustamista. Meijerin perustaminen ei kuitenkaan edennyt kovin nopeasti ja vasta vuonna 1905 pidetyssä kokouksessa luotiin Valkeakosken Osuusmeijeri-niminen osuuskunta. Sen perustuskirjan allekirjoitti 24 karjanomistajaa, joilla osuuksia osuuskunnassa oli yhteensä 305. Samalla osuuskunnalle valittiin sen ensimmäinen hallitus, jonka tehtäväksi tuli hankkia vahvistus osuuskunnan säännöille ja kerätä lisää jäseniä. 

Meijeri haluttiin aluksi rakentaa mahdollisimman keskelle kylää, mutta lopulta paikaksi muodostui kanavan ranta ja Apiankatu. Rakennus rakennettiin 10 000 markan urakkahintaan paperitehtaan rakennusmestarin Hjalmar Martinin piirrustusten mukaan. Perustamiskustannukset nousivat loppujen lopuksi 60 000 markkaan, joiden kattamiseen oli lainattu rahaa, joten velkarasituksen keventäminen muodostui meijerin ensimmäiseksi tavoitteeksi. Ensimmäisen kerran meijeri vastaanotti maitoa 31.1.1906.

Uuden meijerin vastaanotto oli aluksi ennakkoluuloinen, sillä karjanomistajat olivat tottuneet valmistamaan tuotteensa itse ja myymään ne torilla. Epäilyksiä lisäsi meijerin heikko taloudellinen tilanne. Jäsenmäärä alkoi siitä huolimatta nousta ja aina vuoteen 1917 asti laitoksen toiminta kasvoi tasaisesti.

Vuonna 1917 ensimmäinen maailmansota ja huono rehuvuosi aiheuttivat jyrkän maitomäärien laskun ja meijeri vuokrattiin kolmeksi vuodeksi yksityiselle yritykselle. Vuonna 1922 toiminta jatkui kuitenkin jälleen osuuskunnan nimissä.

Tämän jälkeen meijeriin tuoduin maidon määrä kasvoi tasaisesti myös pulavuosien aikana. Syitä menestykselle olivat meijerin hyvä sijainti ja se, että suuri osa meijeriin tuodusta maidosta myytiin jalostamattomana, mistä tuotot olivat jalostettua paremmat. 

Sodan jälkeen meijeritoimintaa pyrittiin kehittämään ja kasvattamaan isommiksi yksiköiksi. Meijeri esimerkiksi muutti uusiin tiloihin Kärsäntielle. Vanha meijerirakennus kunnostettiin toimisto- sekä myymäläkäyttöön. Lisäksi 50-luvun puolivälissä Toijalan osuusmeijeri ja Valkeakosken osuusmeijeri yhdistyivät Hämeen osuusmeijeriksi. Yhdistymisen jälkeen Hämeen osuusmeijeri kattoi varsin laajan alueen. 

Laajenemisesta ja kasvusta huolimatta toimintaa saneerattiin ja muun muassa juustonvalmistus lopetettiin ja tiettyjen tuotteiden kuten voin valmistus keskitettiin yksittäisiin meijereihin. 

Meijeriyhtymän toiminta oli laajaa ja parhaimmillaan siihen kuului esimerkiksi pesula, jäätelöbaari ja vähittäismyymälöitä. Oheistoimintojen määrä kuitenkin väheni 1970-luvulla. 

1990-luvun loppupuolella Hämeen osuusmeijerin yhdistyi Maito-Pirkkaan ja toiminta Valkeakoskella loppui. 

Verna Antila