Säterin tehtaan perustamisen suunnittelu alkoi vuonna 1940. Tehdas ajateltiin alun perin sijoittaa Hämeenlinnaan muun muassa Valkeakosken asuntopulan ja kivihiilen epäedullisen hinnan vuoksi. Tehdas kuitenkin päädyttiin perustamaan Valkeakoskelle Yhtyneiden paperitehtaiden tuen ja aktiivisuuden avulla. 

Tehtaan rakennusprosessia hidastivat sota, työvoimapula, sekä kone- ja laitetoimitusten myöhästyminen. Toiminta aloitettiin asteittain 1940-luvun puolivälissä huolimatta koneiston puutoksista. Tehtaassa valmistettiin esimerkiksi sillaa eli selluloosasta valmistettua katkokuitua. Yhtiön pääkonttori oli alunperin Helsingissä, mutta 1944 konttori evakuoitiin Valkeakoskelle, jonne se sittemmin myös jäi. 

Kuljetus tehtaalle ja sieltä pois tapahtui suurelta osin tehdasalueelle asti vedettyä rautatietä pitkin, mutta myös vesireittejä käytettiin etenkin polttopuun kuljettamiseen. Myöhemmin myös työmatkaliikenne hoitui osittain junien avulla kun yhtiö anoi henkilöliikenteen aloittamista ja sai siihen luvan.

Taloudellisesti vaikeiden sodan jälkeisten vuosien jälkeen 1950- ja 60-luvut olivat pääasiassa noususuhdanteisia. Etenkin 60-luku oli kasvun ja kehityksen vuosikymmen, jolloin taloudellinen kilpailu oli vilkasta. Säterillä tuotettiin useita eri tuotteita, muun muassa raionvillaa ja kiharrettuja lankoja. Uutena tuotteena alettiin valmistaa esimerkiksi ksantaatteja eli kaivosteollisuudessa malmien rikastamiseen käytettyä jauhetta. Toisaalta joistakin tuotantolinjoista luovuttiin kannattamattomuuden takia. Näistä esimerkkinä viskoosisienet.

1970-luvun puolivälissä tapahtui käänne, kun suuri osa Säteri Osakeyhtiön osakkeista myytiin Kemira Oy:lle. Taustalla oli öljykriisi ja raaka-aineiden nousseet hinnat. Loppuen lopuksi Kemira Oy omisti Säterin osakkeista 95% eli lähes kaiken. Vaikka osakekauppa tuli yllätyksenä ja tieto kaupasta vuoti julkisuuteen ennen kuin sitä oli tarkoitettu julkaistavaksi, suhtautuminen Valkeakoskella oli positiivinen. Syitä positiiviseen suhtautumiseen olivat esimerkiksi se, että Kemira kehitti tehdastoimintaa ja kannusti erilaisiin hankkeisiin.

1990-luvun alussa Kemira Fibres Oy:n (aiemmin Kemira Oy) tappiot alkoivat kasvaa kysynnän heikkenemisen ja ylitarjonnasta johtuneen hintojen alenemisen takia. Yhtiölle alettiin etsiä uutta omistajaa kun erilaisten toimenpiteiden jälkeenkään tulokset eivät alkaneet parantua. Ostaja löytyi Indonesiasta. April-konsernin tytäryhtiö Indorayon osti Kemira Fibres Oy:n ja muutti sen nimeksi Säteri Oy. Kauppa loi uutta toivoa tulevasta ja jälleen tapahtumaan suhtauduttiin positiivisesti vaikka Valkeakoskella tiedettiinkin ostajasta vain vähän.

Vuonna 2007 Säteri Oy myytiin jälleen ja tällä kertaa nimeksi vaihtui Kuitu Finland Oy. Monen tappiollisen vuoden jälkeen 2007 liikevaihto nousi. Tilanne oli varovaisen hyvä vielä alkuvuonna 2008 kunnes tuotto kääntyi nopeasti tappiolliseksi ja yritys hakeutui velkasaneeraukseen. Loppuen lopuksi yritys ajautui konkurssiin ja toiminta ajettiin alas nopealla tahdilla. Uutta jatkajaa alettiin pikimmiten etsiä ympäri maailmaa. Konkurssi oli erityisen monimutkainen ja jatkajaa oli vaikea löytää. Lopulta 2010 suomalainen sijoitusyhtiö Neomarkka sekä viiden pienosakkaan ryhmä ostivat Säteri Oy:n. Yrityksen jatkajan nimeksi tuli Avilon Oy.

Avilon aloitti toimintansa onnistuneesti, mutta toiminta oli jatkuvasti epävarmaa. Tilanteet vaihtelivat nopeasti kannattavasta kannattamattomaksi ja keväällä 2011 Avilon tiedotti keskeyttävänsä toimintansa huonon kansainvälisen markkinatilanteen vuoksi. Tehtaan toiminnan jatkumiseen uskottiin yhä, mutta 2013 yritys ajautui konkurssiin. Tämän jälkeen Valkeakoskella ei enää uskottu uuden jatkajan löytymiseen. 

Verna Antila