Valkeakosken paperiteollisuuden 150 vuotta

Vuonna 1871 alkoivat tamperelaiset konttoristi Carl Helin, tehtailija E.J. Granberg ja liikemies Carl Willgren rakentaa paperitehdasta ja puuhiomoa Valkeakoskelle. Ajatus oli Helinin. Hän oli työskennellyt puuhiomoteollisuuden suomalaisen uranuurtajan Fredrik Idestamin puuhiomolla Nokian Emäkoskella. Hän oli myös kierrellyt Euroopan hiomoilla. Koko ajatus valmistaa paperia puusta oli uutta. Paperi oli tehty lumpusta, sitä ei kuitenkaan riittänyt kasvavan paperin kysynnän tahdissa vaan oli keksittävä korvike. Sellaiseksi löytyi puuhioke. Suomi suurine metsineen ja patoamattomine koskineen oli ihanteellinen seutu uudelle teollisuudelle.

Helin, Granberg ja Willgren hankkivat haltuunsa Valkeakosken vesivoimaa ja tehtaan tarvitseman maa-alueen Myllysaaresta. Puinen tehdasrakennus nousi saaren etelärannalle vuoden 1872 kuluessa. Ensimmäisenä Suomessa rakennettiin puuhiomon ja paperitehtaan integraatti. Uuden yhtiön, E.J.Granberg & Co:n ensimmäinen paperikone käynnistyi maaliskuussa 1873. Pian hankittiin toinen paperikone ja Valkeakoskesta tuli maan suurin paperintuottaja. Kolmas kone käynnistyi 1882.

Valkeakosken paperi tehtiin pääasiassa lumpusta, puuhioketta voitiin käyttää osin korvaamaan lumppua. Ratkaisu lumpun korvaamiseen saatiin vuonna 1877 kun tehdasyhtiö osti saksalaiselta Max Dreseliltä oikeudet käyttää tämän kehittämää sellunvalmistusmenetelmää. Sellutehdas käynnistyi Tervasaaressa vuodenvaihteessa 1880-81. Tehdas uudistettiin sulfaattisellutehtaaksi 1886. Sulfaattisellun raaka-aineena oli mänty ja 1889 Valkeakoskelle rakennettiin höyrysaha, jonka jätepuu voitiin hyödyntää sellutehtaalla. Männystä keitetty sellu oli väriltään ruskeaa. Hieman aiemmin oli keksitty sulfiittimenetelmä, josta saatu massa oli valkaisemattomanakin vaaleaa. Sen raaka-aineeksi kelpasi kuusi, jota Suomessa riitti. Valkeakosken sulfiittisellutehdas käynnistyi Tervasaaressa 1908.

Ab Walkiakoski oli Suomen suurimpia paperintuottajia. Paperikoneista oli neljä, sellutehtaita kaksi, samoin puuhiomoja. Tuotepaletti oli laaja, pääartikkeli oli kuitenkin sanomalehtipaperi, jonka markkinat Venäjällä tuntuivat loputtomilta. Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen 1917 sulki idän markkinat suomalaisilta paperitehtailta. Uudet markkinat oli haettava lännestä, jonne huonolaatuinen suomalainen paperi ei kelvannut. Alkoi kilpailu laadusta ja markkinoista. Ab Walkiakosken kannattavuus romahti. Vuonna 1924 Walkiakosken hallituksen puheenjohtajaksi valittiin kenraali Rudolf Walden, joka oli muutamaa vuotta aiemmin muodostanut Yhtyneet paperitehtaat Osakeyhtiön. Walden näki suomalaisten paperitehtaiden menestyvän ainoastaan liittoutumalla. Tätä ajatusta hän toteutti niin Yhtyneissä kuin Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä. Walden näki Ab Walkiakosken vahvuuden olevan voimapaperissa, jonka tuotantoa lisättiin. Vuonna 1933 Tervasaareen valmistui uusi PK 4 ja vuonna 1938 PK 5, aikansa suurin voimapaperikone Pohjoismaissa.

Itsenäisen Ab Walkiakosken tarina alkoi olla lopussa. Ajatus fuusiosta Yhtyneisiin Paperitehtaisiin oli esillä jo vuonna 1925. Samaan aikaan Walden suunnitteli Kajaani Oy:n ja Walkiakosken yhdistämistä. Sen aika koitti kuitenkin vasta 1989. Vuonna 1933 Ab Walkiakoski muuttui Osakeyhtiö Walkiakoskeksi ja seuraavana vuonna se sulautui osaksi Yhtyneitä Paperitehtaita.

Paperintuotanto Myllysaaressa loppui tulipaloon vuonna 1938. Siellä olleista paperikoneista PK 2 siirrettiin Tervasaareen ja PK 3 romutettiin. Tervasaaren molemmat sellutehtaat uudistettiin 1930-luvulla.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhtyneiden Paperitehtaiden johdossa vaihtui sukupolvi. Rudolf Walden jäi pois hallituksen johdosta 1944. Hän kuoli 1946. Uutta polvea edustivat Juuso Walden ja

toisen pääomistajasuvun C.G. Björnberg. Heidän eriävät näkemyksensä yhtiön kehittämisestä johtivat Yhtyneiden jakoon 1951. Juuso Waldenin johtaman Yhtyneiden Paperitehtaiden pääkonttori perustettiin Valkeakoskelle. Tervasaaressa uusi vuosikymmen toi useita uudistuksia ja seuraavalla vuosikymmenellä Tervasaari oli Yhtyneiden kannattavin tehdas. Vuonna 1966 käynnistyi uusi säkkipaperikone PK 6.

Tervasaaren kannattavuus heikkeni nopeasti ja 1970-luku oli voimakkaan sopeutumisen aikaa. Vuodesta 1974 vuoteen 1981 henkilökunnan määrä väheni kolmellasadalla. Ongelmana oli liian laaja tuotevalikoima ja vanhentunut teknologia. Sulfiittitehtaan keittomenetelmä muutettiin ja vuonna 1981 siitä tuli maailman ainoa SAP-sellutehdas. Paperikoneista PK 1 pysäytettiin vuonna 1979, PK 2 vuonna 1982, PK 3 ja PK 4 vuonna 1986. Jälkimmäisten tilalle käynnistyi 1986 voimapaperikone PK 7, joka myytiin 2012 BillerudKorsnäs Ab:lle. Kone pysäytettiin 2016 ja siirrettiin seuraavana vuonna Skärblackan tehtaalle Ruotsiin. Säkkipaperikone PK 6 purettiin 2008 ja myytiin Dubaihin.

1990-luvulla Yhtyneet Paperitehtaat oli saavuttanut merkittävän roolin maailman tarrapaperimarkkinoilla. Asemaa vahvistamaan päätettiin vuonna 1995 irrokepaperikoneen rakentamisesta Tervasaareen. Release paperin valmistuskokeita oli Tervasaaressa tehty jo vuonna 1970. Seuraavalla vuosikymmenellä PK 5:een oli hankittu release-paperin valmistusta varten superkalanteri ja kostutusyksikkö. Uuden tuotteen tekemistä oli jo harjoiteltu. Uusi releasepaperikone PK 8 käynnistyi 2.7.1996. Koneen tuotantokyky oli tuolloin 100 000 tonnia vuodessa ja irrokepaperin kysyntä maailmalla noin 600 000 tonnia. Uuden koneen myötä UPM-Kymmenestä tuli alan markkinajohtaja maailmassa. Tervasaaren release paperi tunnettiin nimellä Walki Base. PK 5 uudistettiin valmistamaan tarran pintapaperia, tuotenimeltään Walki Face.

Metsäteollisuuden murros 2000-luvun alussa osui myös Tervasaareen. SAP-sellutehdas suljettiin 2007. Samaan aikaan investoitiin sulfaattisellutehtaaseen uudistamalla mm. tehtaan valkaisimo. Sulfaattitehdas päätettiin kuitenkin sulkea vuoden 2008 lopussa.

Ari Sirén