Sata vuotta metalliteolisuutta

Valkeakoskelaiseen käsityö ja teolliseen historian ovat kuuluneet metallimiehet. Aikoinaan myllyillä tarvittiin seppiä. Mylläreiden itse tekemät sepäntyöt saivat jopa kylän sepät valittamaan ammattialueelleen tunkeutumisesta. Paperitehtaan rakennustöiden alettua vuonna 1871 oli koneenrakentajille ja –asentajille töitä yllin kyllin. Tehdas perusti oman korjauspajan, josta nopeasti kehittyi pieni konepaja. Aktiebolaget Walkiakosken konekorjaamolta, verstaalta, sai alkunsa aikanaan merkittäväksi konepajaksi kasvanut Jylhävaara Oy. Verstaan miehistä osa päätti kokeilla taitojaan omassa yrityksessään. Näin sai alkunsa myös Levy- ja Teräsrakenne J. Horsmalahti.

Peltiseppä Lilljeströmin talon osti vuonna 1926 Ab Walkiakosken korjauspajan pannuseppä Kalle August Hesselgren. Hän oli yhdessä vaimonsa Eriika Matilda Vilkmanin kanssa tullut  Valkeakoskelle Kuusankoskelta vuonna 1919. Hesselgren oli syntynyt Tammelassa vuonna 1880. Suku oli seppäsukua, isä oli ollut seppänä Koijärvellä Kojon kartanossa. Ab Walkiakosken korjauspajalle Kalle Hesselgren oli kaasuhitsaaja ja tehtaan ensimmäinen hitsaaja. Hesselgrenin tulo Valkeakoskelle ajoittui aikaan, jolloin tehtaalla oli pulaa ammattimiehistä. Moni oli kuollut Vapaussodan aikana tai sen jälkiselvittelyissä, monella ammattimiehellä taas ei ollut pääsyä Ab Walkiakosken palveluksen. Käyty sota jakoi ihmisiä. Kalle Hesselgren, vuodesta 1936 Horsmalahti, kuului tehtaan korjauspajan keskeisiin ammattimiehiin, joiden merkitys kasvoi 1930-luvulla Tervasaaren suurten laajennustöiden alkaessa. Kalle Horsmalahti kuoli vuonna 1942.

Hesselgrenien myötä vaihtui kyltti talon seinässä. Lilljeströmin sijaan kyltissä luki ”Vaskiseppä K. Hesselgren”. Lilljeströmin vanhassa verstaassa työt jatkuivat. Toimintaa jatkoi isänsä kanssa Väinö Hesselgren, pojista vanhempi. Myös Eriika Horsmalahti teki pieniä peltiastioita. Isänsä tavoin myös Väinö oli samaan aikaan tehtaan, vuodesta 1934 Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön palveluksessa vuodesta 1934 vuoteen 1940. Nuorempi veli Jaakko Horsmalahti lähti peltisepän oppiin ja työhön Helsinkiin, jossa työskenteli L. A. Halavan peltisepänliike ja takomon palveluksessa oppilaana 1937 – 39. Tervasaaren tehtaan korjauspajalle hän tuli vuonna 1939. Sodan jälkeen Horsmalahti palasi vuodeksi Halavan palvelukseen peltiseppänä ja vuosina 1945 – 47 Jaakko Horsmalahti oli valkeakoskelaisen Peltisepänliike E. Virtasen palveluksessa. Vuodet 1947 – 48 Jaakko Horsmalahti oli Oulu Oy:n palveluksessa levyseppänä Oulussa.

Horsmalahden talo torintien varrella joutui ensimmäisten joukossa siirtymään uuden asemakaavan mukaisten teiden tieltä.  Talo jäi Valtakadun ja Torikadun risteykseen, myöhemmän Kansallis-Osake-Pankin toimitalon paikalle. Uutta asemakaavaa alettiin toteuttaa vuonna 1935 avaamalla uusi Torikatu linja-autoasemanakin toimineelta aukiolta ylös kauppatorille. Samaan aikaa aloitettiin uuden pääväylän, Valtakadun avaaminen.  Valtakatu alkoi saada muotonsa uuden kanavan ylittävän sillan valmistuttua vuonna 1941.  Horsmalahdet myivät talon vuonna 1935 ja muuttivat Piirilänmäen tehtaanpuoleisella rinteellä olleeseen entiseen Ekholmin taloon. Talon oli rakennuttanut vuonna 1881 suutari Edvard Nurminen. Häneltä talon osti vuonna 1889 koneenhoitaja Kaarle Nyström, joka perusti Valkeakoskelle kirjakaupan. Nyströmin jälkeen taloa omisti kolme vuotta Amanda Ekholm kunnes myi sen Hesselgrenille 1935. Talo oli aiempaa suurempi ja sen yhteyteen oli mahdollista rakentaa peltisepänverstas. Kalle Hesselgren teetti talossa perusteellisen kunnostustyön vuonna 1935. Kauppalan keskustan uudistamisen yhteydessä tarjoutui Eriika Horsmalahdelle mahdollisuus lunastaa talolle asemakaavan mukainen tontti I:16:13 21 800 markan hinnasta.

Vuonna 1948 Jaakko ja Väinö Horsmalahti perustivat oman yrityksen, Levy- ja teräsrakenne J. Horsmalahti. Lilljeströmin verstaasta alkaneesta kotityöstä oli kasvanut oma yritys. Toiminta alkoi olemassa olevissa tiloissa. Verstas oli pieni, vain noin 25 neliömetriä. Muutaman vuoden kuluttua verstas sai vuokrattua suuremmat tilat Mäntykadulta, Niemisen talon piharakennuksesta. Vuonna 1956 Jaakko Horsmalahti osti Paavo ja Elma Kivelältä teollisuustontin osoitteesta Kaapelintie 27. Kivelä oli muutama vuosi aiemmin rakentanut tontille asuinrakennuksen ulkohuoneineen sekä sementtivalimon. Vertailun vuoksi todettakoon, että Kaapelintie 27 maksoi 2 800 000 markkaa. Horsmalahdet myivät vuonna 1958 Piirilänmäessä olleen talon tontteineen Yhtyneille Paperitehtaille 5 000 000 markan kauppahinnalla.

Horsmalahdet olivat valmistaneet omassa verstaassaan paljon erilaisia rakennuksiin tarvittavia metallitöitä, kuten kiukaita, uuninpellityksiä, hormeja, tikkaita yms. Tältä pohjalta oli hyvä ajankohta aloittaa oma yritys. Sodan jälkeisinä vuosina Valkeakoskea vaivasi ankara asuntopula. Vanhojen rakennusten kaikki asuinkelpoinen tila oli otettu käyttöön. Asumisahtaus oli huipussaan. Esimerkiksi Yhtyneiden Paperitehtaiden työväen asunnoissa oli Valkeakoskella tilaa keskimäärin 7 neliömetriä henkilöä kohden, kun vastaava luku Myllykoskella oli 14,8 neliömetriä. Asumisahtauden huippua edusti kymmenhenkinen perhe, joka asui yhdessä huoneessa. Uusia asuntoja rakennettiin ennätystahtiin. Paitsi kerrostaloja rakennettiin omakotitaloja useini Yhtyneiden Paperitehtaiden tuella. Rakentamista vaikeutti vallinnut materiaalipula.

Valkeakoskella valmistui vuonna 1944 seitsemän rakennusta, joissa oli yhteensä 14 asuinhuoneistoa. Vuonna 1946 valmistui 75 rakennusta ja niissä 173 huoneistoa. Vuonna 1948 valmistui 64 rakennusta ja huoneistoja oli yhteensä 128 kappaletta. Vuonna 1949 valmistuneita rakennuksia oli jo 112 ja asuinhuoneistoja 236. Vuonna 1950 valmistui 108 rakennusta ja niissä oli yhteensä 321 huoneistoa. Vilkas rakentaminen jatkui aina 1950-luvun puoliväliin, jolloin suurin vauhti tasaantui. Uusi kasvu alkoi 1960-luvun lopussa. Asumismukavuus kasvoi sodan jälkeisinä vuosina. Vesijohdot ja viemärit alkoivat olla arkipäivää. Vuosina 1944 – 54 valmistuneista asunnoista joka neljännessä oli keskuslämmitys.

Rakentamine yleensä ja erityisesti omakotirakennustoiminta työllisti Horsmalahden uutta yritystä. Taloihin rakennettiin vesijohtoja ja erilaisia pellityksiä, tikapuita yms. Erilaisilla rakennuspeltisepäntöillä oli pitkään hyvin merkittävä rooli yrityksen tuotannossa. Omaa tuotekehittelyäkin oli jo tuolloin. jatkuvalämmitteiset kiukaat olivat korvaamassa kertalämmitteiset ja Horsmalahden oma nopeasti lämpiävä Salama-kiuas oli paikallisesti suosiossa.

Toimitettavat työt kasvoivat nopeasti. Ovipellit ja tikkaat alkoivat jäädä syrjään, ja suuri osa tuotannosta oli erilaisia ilmastointilaitteita hormeineen, joita toimitettiin erityisesti teollisuuden tarpeisiin. Yhtyneiden Paperitehtaiden ohella esimerkiksi Kankaan paperitehdas oli merkittävä asiakas. Pian alkoi myös toiminta Jylhävaaran konepajan alihankkijana. Jylhävaara erikoistui puumassateollisuuden laitteisiin, joihin kuuluvia säiliöitä, putkistoja ja venttiilejä Horsmalahti toimitti. Yhtyneiden Paperitehtaiden jalostusteollisuus Paperituote Oy tarvitsi paperinjalostuskoneita, jollaisia markkinoilla ei ollut saatavissa. Alkuvuosina koneet toimitti Jylhävaara, mutta konepajan keskittyessä massankäsittelyyn alkoi Horsmalahden ja Paperituotteen tiivis yhteistyö.

Horsmalahden konepajan tilat Kaapelintiellä käsittivät 1970-luvulla levy-, koneistus- ja peltiosastot. Levyosastolla oli leikkauskone, särmäyskone ja levymankeli, koneistusosastolla kaksi sorvia ja jyrsinkone, peltiosastolla kanttikone ja vinkkelisakset. Työntekijöitä oli 1970-luvun lopulla 25, kun parhaimmillaan työntekijöitä oli ollut 48.

Vaikeista aineista vaativia tuotteita

Horsmalahden konepaja keskittyi 1970-luvulta lähtien prosessiteollisuuden ilmastointilaitteiden koneistojen ja säiliöiden valmistukseen. Erilaisia säiliöitä valmistettiin erikoismateriaaleista kuten alumiinista sekä ruostumattomasta ja haponkestävästä teräksestä. Rakennusteollisuudelle konepaja suunnitteli ja valmisti elementtikoneita. 1990-luku toi yhteistyön sellu- ja massateollisuuden suurten valmistajien – Tampella, Walmet, Jylhävaara, Sunds-Defibrator ja Metso – kanssa. Omasta suunnittelusta luovuttiin ja konepaja keskittyi tuotantoon.

2000-luvulle tultaessa yhteistyö Metson kanssa on jatkunut vahvana. Horsmalahden konepaja ei enää valmista laitteita suoraan paperitehtaille, vaan tekee alihankintatyötä Metsolle. Samalla alkuaan pienestä peltisepänliikkeestä on kasvanut merkittävä konepaja, jossa on 19 karusellisorvia.  Voimakas koneiden automatisointi alkoi 1970-luvulla, paljolti Kari Horsmalahden omien suunnitelmien pohjalta. Konepaja toimii yhdessä vuorossa työllistäen 45 – 60 henkilöä.

Ari Sirén