{"id":2257,"date":"2022-05-06T06:08:24","date_gmt":"2022-05-06T06:08:24","guid":{"rendered":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/?page_id=2257"},"modified":"2022-10-12T18:34:58","modified_gmt":"2022-10-12T18:34:58","slug":"voipaalan-sokeritehdas","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/voipaalan-sokeritehdas\/","title":{"rendered":"Voipaalan Sokeritehdas"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Voipaalan sokeritehdas<\/p>\n

<\/p>\n

Suomalainen sokeriteollisuus alkoi S\u00e4\u00e4ksm\u00e4en Voipaalassa Johan Ulrik Sebastian Gripenbergin aloittaessa sokerijuurikkaiden viljelyn ja sokerinvalmistuksen vuonna 1837. Voipaalalle kuului jo ennest\u00e4\u00e4n vesimylly Valkeakoskessa ja tiilitehdas. Siell\u00e4 oli toiminut poikien sis\u00e4oppilaitos. Kartanon edistyksellisyytt\u00e4 kuvaa my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden korvaaminen torpparien kartanoon toimittamalla viljalla ja voilla. 1800-luku oli perinteisen kartanotalouden murrosaikaa. Maataloudessa omaksuttiin uusia innovaatioita, suurimpien tilojen yhteyteen perustettiin pieni\u00e4 tehdaslaitoksia. Moni aateliskartano siirtyi talonpoikaisen suvun haltuun.<\/p>\n

<\/p>\n

Voipaalan kartano oli avioliiton kautta siirtynyt Gripenbergin suvulle vuonna 1785. Suomen sodassa 1808-09 kenraalimajuriksi kohonnut Hans Henrik Gripenberg oli avioitunut kartanoa omistaneen laamanni Jan Janssonin tytt\u00e4ren Hedvig Lovisan kanssa. Gripenbergin aikana kartanoon rakennettiin uusi p\u00e4\u00e4rakennus. S\u00e4ilyneen palovakuutuskirjan mukaan koko pihapiiri rakennettiin uudelleen. Tuon aikaisista rakennuksista on s\u00e4ilynyt pakaritupana tunnettu sivurakennus ja viljamakasiini. Hans Henrik Gripenbergin kuoltua 1813 Voipaalan peri poikansa, luutnantti Odert Henrik Gripenberg. H\u00e4n perusti Voipaalaan Pestalozzin oppeja noudattaneen poikien sis\u00e4oppilaitoksen. Gripenbergin edistykselliset ajatukset olivat kuitenkin aikaansa edell\u00e4, ja h\u00e4nen t\u00e4ytyi taloudellisista syist\u00e4 luopua sek\u00e4 koulusta ett\u00e4 kartanosta. H\u00e4nen my\u00f6hempi toimintansa maatalouden koneiden kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4, h\u00e4n suunnitteli mm. er\u00e4\u00e4nlaisen riviinkylv\u00f6koneen, on Suomessa huonosti tunnettua, koska Gripenberg suoritti kokeilunsa Ruotsin maaper\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Odert Gripenberg myi Voipaalan veljelleen Johan Ulrik Sebastian Gripenbergille vuonna 1823. J.U.S. Gripenberg toimi Uudenmaan l\u00e4\u00e4nin maaherran vuosina 1831-33 mutta erosi riitaannuttuaan kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Zakrevskin kanssa. Muutettuaan Voipaalan vuonna 1834 h\u00e4n ehdotti kartanossa toimineen koulun toiminnan jatkamista pit\u00e4j\u00e4n varoilla. Hanke katsottiin kuitenkin liian kalliiksi. My\u00f6hemmin Gripenberg esiintyi hyvin aktiivisesti parantamassa pit\u00e4j\u00e4n k\u00f6yhien asemaa.<\/p>\n

Voipaala oli J.U.S. Gripenbergille siirtyess\u00e4\u00e4n hyvin rakennettu. H.H. Gripenberg oli rakennuttanut kartanon uudelleen ja samalla velkaantunut pahoin. Kartano oli jonkin aikaa kiinnitettyn\u00e4 velkojen vastineeksi Ruotsin valtakunnanpankille. Vuonna 1824 laaditusta katselmuksesta saa kuvan, millainen Voipaala oli J.U.S. Gripenbergin is\u00e4nnyyden alkaessa. P\u00e4\u00e4rakennus oli kaksikerroksinen hirsirakennus, jossa oli 17 huonetta. Lis\u00e4ksi ullakolla ja kellarissa oli l\u00e4mmitett\u00e4vi\u00e4 huoneita. Rakennus oli lautavuorattu ja \u00f6ljyv\u00e4rill\u00e4 maalattu. Pihan molemmilla sivuilla oli siipirakennus. Hieman sivummalla oli yksi renkitupa. Navettoja oli yksi, talleja kaksi. Lampaat olivat omassa lammasnavetassaan. Lis\u00e4ksi oli vaunuliiteri, erilaisia latoja sek\u00e4 r\u00e4nni. Lampolaa lukuun ottamatta rakennukset todettiin vanhoiksi mutta hyv\u00e4kuntoisiksi.<\/p>\n

Kartanon vuosittainen kylv\u00f6 oli 30 tynnyri\u00e4 ruista, kuusi tynnyri\u00e4 ohraa, kolme tynnyri\u00e4 herneit\u00e4, nelj\u00e4 tynnyri\u00e4 kauraa ja tynnyri vehn\u00e4\u00e4. Kartanossa oli my\u00f6s huomionarvoinen puutarha, jossa kasvoi useita p\u00e4\u00e4ryn\u00e4- ja omenapuita sek\u00e4 luumupensaita. Kirsikka kasvoi laajana mets\u00e4n\u00e4. Lis\u00e4ksi oli karviais- ja viinimarjapensaita. Omenoita ja kirsikoita riitti myyt\u00e4v\u00e4ksikin. Peruna- ja kaalimaan lis\u00e4ksi oli my\u00f6s maustemaa.<\/p>\n

Torppia oli yhdeks\u00e4n. Valkeakoskessa oli kartanolla mylly. Uudisviljelyst\u00e4 oli harjoitettu. Kartanon vuotuiset tulot ja menot arvioitiin 4437 paperiruplaksi ja 85 kopeekaksi. Tilaa rasitti 6000 paperiruplan laina, mit\u00e4 vastaan kartano oli kiinnitetty 1811.<\/p>\n

<\/p>\n

Sokeritehdas perustetaan<\/p>\n

<\/p>\n

Jo vuonna 1835 kirjoitti Robert Rehbinder Gripenbergille: \u201dKun tied\u00e4n, ett\u00e4 herra intendentti on toiminut perustaaksensa sokeritehtaan, jossa tultaisiin valmistamaan sokeria valkojuurikkaista\u2026\u201d. Samalla Rehbinder l\u00e4hetti n\u00e4ytteen pietarilaisen juurikassokeritehtaan tuotteesta ja lyhyen \u201dosviitan\u201d, miten sokeria on valmistettu. Vastauksessaan Gripenberg kutsuu sokerinvalmistuskokeitaan v\u00e4h\u00e4iseksi siirapinkeitoksi. Tarpeellisen p\u00e4\u00e4oman puuttuessa h\u00e4n ei ole voinut riitt\u00e4v\u00e4sti kokeilla sokerinvalmistusta.<\/p>\n

huhtikuun 12. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1837 keisarillinen senaatti my\u00f6nsi Gripenbergille privilegion sokerin valmistamiseksi sokerijuurikkaista ja t\u00e4rkkelyksest\u00e4.<\/p>\n

Vuosina 1837 ja 1838 Gripenberg k\u00e4vi Ruotsissa tutustumassa sik\u00e4l\u00e4iseen sokerijuurikkaan viljelyyn ja sokerin valmistukseen. Ala oli lapsenkengiss\u00e4 my\u00f6s Ruotsissa, joten kovin perusteellista ohjausta h\u00e4n tuskin sai.<\/p>\n

Voipaalassa valittiin sokerijuurikasviljelm\u00e4lle 20 tynnyrialan pelto. Maa oli osittain hiekkamaata, osin savimaata, joten eri palstojen satoa saatettiin vertailla. Pellossa oli kahtena edellisen\u00e4 vuonna kasvanut ruista. Nyt se ojitettiin ja kynnettiin. Vuonna 1837 peltoon ajettiin lannoikkeeksi 4000 kuormaa karjanlantaa. Pietarista tuotetiin luuhiilt\u00e4 6396 kiloa. Lis\u00e4ksi peltoon levitettiin luumurskaa, jonka Gripenberg oli havainnut hyv\u00e4ksi lannoikkeeksi. Luita ostettiin paisti l\u00e4hitaloista my\u00f6s P\u00e4lk\u00e4neelt\u00e4 ja Hattulasta yhteens\u00e4 2580 kiloa. Luuhiilen ja luumurskan hinnaksi tuli yli 165 ruplaa. Sokerijuurikkaan siemenet, 148 kiloa, Gripenberg osti Schleesiasta.<\/p>\n

Juurikaspellon muokkaaminen, lannoitus ja kylv\u00f6 sek\u00e4 erityisesti perkaaminen vaativat ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4. Kartanon torpparit eiv\u00e4t tehneet p\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4 vaan suorittivat vuokransa viljana ja voina sek\u00e4 sadon kuljetuksina kaupunkiin ett\u00e4 raudan ja suolan tuontina kaupungista Voipaalaan. Sokerijuurikaspellolla ty\u00f6skenteli v\u00e4ke\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 naisia ja lapsia, muualta S\u00e4\u00e4ksm\u00e4elt\u00e4 ja naapuripit\u00e4jist\u00e4.<\/p>\n

Gripenberg oli kokeillut sokerijuurikaan kasvatusta jo ennen suurimittaista viljely\u00e4. Tulokset olivat lupaavia. juurikas menestyi ja h\u00e4n odotti sadon olevan samaa tasoa kuin Keski-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja Pohjois-Saksassa. Kokeidensa rohkaisemana haki J.U.S. Gripenberg teollisuusrahastolta lainaa tehtaan pystytt\u00e4miseen. Hakemuksessaan h\u00e4n korosti juurikkaiden merkityst\u00e4 maanviljelylle. H\u00e4nest\u00e4 Suomessa viihtyiv\u00e4t parhaiten valkojuurikas ja peruna. Teollisuusrahasto my\u00f6nsi hankkeeseen 20000 seteliruplan lainan.<\/p>\n

<\/p>\n

Tehdas<\/p>\n

<\/p>\n

Samaan aikaan juurikkaan viljelyn aloittamisen kanssa aloitettiin sokeritehtaan rakennusty\u00f6t todenn\u00e4k\u00f6isesti ruotsalaisen esikuvan mukaisesti. 1838 Gripenberg vieraili Tukholman kuninkaallisessa teknologisessa akatemiassa. Laitoksen johtaja Gustaf Schwartz esitteli h\u00e4nelle kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4 uuttaa sokeri juurikkaista kylm\u00e4ll\u00e4 vedell\u00e4. Gripenberg p\u00e4\u00e4tti valita uuden uuttausmenetelm\u00e4n vanhemman puristamisen sijaan.<\/p>\n

Tehdasrakennus oli mitoiltaan 32 metri\u00e4 pitk\u00e4 ja 10,7 metri\u00e4 leve\u00e4. Sein\u00e4t olivat kahden metrin korkeuteen kive\u00e4. Rakennuksen muurasi muurari Andsten. Ylempi kerros rakennettiin hirrest\u00e4. Kumpikin kerros jakaantui kolmeen yht\u00e4 suureen huoneeseen. Julkisivun puolelta katsoen vasempaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n muurattiin alakertaan tulipes\u00e4lliset selkeytt\u00e4miskattilat, keskimm\u00e4iseen asennettiin uuttauskoneet ja toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n haihdutus- ja kiteytt\u00e4mislaitteet. Tehdasta laajennettiin vuonna 1839. Suorakaiteen muotoisen rakennuksen julkisivuun lis\u00e4ttiin kaksi yksikerroksista siipe\u00e4. Ne rakennettiin hirrest\u00e4 ja katettiin p\u00e4reill\u00e4. Siipien v\u00e4li katettiin ja siihen rakennettiin hevoskierto, joka k\u00e4ytti juurikkaiden raavinkonetta. Toiseen siivist\u00e4 rakennettiin kaksi tulisijaa ja joukko torvijohtoja sek\u00e4 yht\u00e4 korkea piippu kuin oli kantaosassa. Toiseen tehtiin yksi tulisija ja yksi piippu.<\/p>\n

Laajennuksen j\u00e4lkeen tehdas oli saanut lopullisen asunsa. Hevoskierron vasemmalle puolelle j\u00e4\u00e4neess\u00e4 huoneessa oli juurikkaiden pesuhuone. Raavinkone on saattanut olla samassa tilassa. Kantaosan keskimm\u00e4isess\u00e4 huoneessa oli kaksi uuttauskonetta. N\u00e4iss\u00e4 juurikasleike uutettiin kylm\u00e4ll\u00e4 vedell\u00e4. Seuraavassa huoneessa olleella h\u00f6yrypuristimella uutetusta leikkeest\u00e4 puristettiin pois neste. L\u00e4mpim\u00e4\u00e4n kalkkimaitoon lis\u00e4ttiin kalkkimaitoa ja sokerin puhdistuksessa tarvittavaa verta. Seuraavaksi mehusta poistettiin ep\u00e4puhtaudet Taylorin suodattimilla. Rakennuksen p\u00e4\u00e4tysein\u00e4ll\u00e4 oli yhteens\u00e4 kahdeksan Finlaysonin valmistamaa haihdutuspannua. T\u00e4m\u00e4 h\u00f6yryll\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 haihdutuslaitos saatiin toimintaan vasta vuoden 1840 helmikuussa. Haihdutuspannut olivat muuta lattiatasoa alempana olevilla perustuksilla. Huoneen vastakkaisella puolella oli suuri kaadettava kattila, jossa siirappi kiteytettiin sokeriksi.<\/p>\n

Finlaysonin valmistamat haihdutuspannut olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti Hovardin vuonna 1813 kehitt\u00e4mi\u00e4 vakuumipannuja. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mehu kiteytyi jo vakuumipannussa. Sokerijuurikasmehua selkeytettiin jo uuttamisen j\u00e4lkeen, mit\u00e4 varten tehtaalla oli seitsem\u00e4n 110 litran vetoista muurattua kattilaa.<\/p>\n

Tehtaan yl\u00e4kerrassa olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti tilat raakasokerin muotittamiseen. Samoissa tiloissa lieniv\u00e4t my\u00f6s kojeet tehd\u00e4 huonosta siirapista ja puristetusta leikkeest\u00e4 rommia, etikkaa ja hyv\u00e4nhajuisia esansseja, joiden valmistukseen Gripenberg sai privilegion vuonna 1838.<\/p>\n

Vuonna 1839 rakennettiin juurikkaiden s\u00e4ilytt\u00e4miseen kellari. 64 \u00bd kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja 18 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4 hirsirakennus kaivettiin maahan kuuden kyyn\u00e4r\u00e4n syvyyteen.<\/p>\n

<\/p>\n

Onneton loppu<\/p>\n

<\/p>\n

Gripenberg oli laskenut tehtaan voivan tuottaa vuosittain 60 000 leivisk\u00e4\u00e4 raakasokeria. Tuolloisten sokerijuurikkaiden sokeripitoisuuden olleessa noin 5% olisi juurikkaita tarvittu ainakin 510 000 kiloa. Vuoden 1838 sato oli vain 114 750 kiloa. Gripenberg oletti juurikkaiden sokeripitoisuuden nousevan aina kahdeksaan prosenttiin saakka. Ensimm\u00e4isest\u00e4 sadosta viel\u00e4 osa tuhoutui. Se oli eurooppalaiseen tapaan varastoitu multal\u00e4jiin. Osa juurikkaista iti ja osa paleltui. paleltuminen ei sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n v\u00e4henn\u00e4 juurikkaiden sokeripitoisuutta mutta paleltuneet juurikkaat pilaantuvat nopeasti l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Huono alku ei muuttunut loppua kohden paremmaksi. Siirappia keitett\u00e4ess\u00e4 avonaisella tulella ei riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuumuutta kiteytymiselle onnistuttu saavuttamaan ilman ett\u00e4 keitos paloi pohjaan. Osa juurikkaiden sokerista oli muuttunut kivisokeriksi. kidesokeria saatiin vain 127,5 kg. Pohjaanpalaneesta melassista yritettiin valmistaa rommia. Kuitenkin 4\/5 sadosta meni hukkaan.<\/p>\n

Vuoden 1839 sato oli edellist\u00e4 parempi, 132 345 kg. Sokerijuurikkaan viljelys oli levinnyt pormestari Idestamin omistamaan Lahdentaan kartanoon ja laamanni Idmanin Haukilaan. Ostetun juurikkaan m\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4i kuitenkin v\u00e4h\u00e4iseksi, vain 6,4 % koko vuoden sadosta. Osa juurikkaista pilaantui j\u00e4lleen kellarin valmistuessa liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Sokerimehua saatiin uuttamalla 6800 kiloa, noin 5 % sadosta. Mehun kiteytt\u00e4minen kuitenkin viiv\u00e4styi koska Finlaysonin toimittama h\u00f6yrykeittolaitos valmistui vasta helmikuussa 1840. Mehu joutui seisomaan kylm\u00e4ss\u00e4 liian kauan. Itse keitto ep\u00e4onnistui t\u00e4ydellisesti. Syyksi arveltiin joko liuoksen muuttumista alhaisessa l\u00e4mp\u00f6tilassa kivisokeriksi tai ett\u00e4 kovien pakkasten vuoksi l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ei saatu nostettua riitt\u00e4v\u00e4n korkeaksi. T\u00e4ysin mahdollista on my\u00f6s ettei laite toiminut tai sit\u00e4 ei osattu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Vuoden 1840 viljelysala oli puolet aiemmasta ja satoa saatiin 51 000 kiloa.<\/p>\n

<\/p>\n

Ep\u00e4onnea vai taitamattomuutta<\/p>\n

<\/p>\n

Gripenbergin yrityksen ep\u00e4onnistumisen syyksi on yleens\u00e4 nimetty taitamattomuus. Erityisesti saksalaisen sokerimestarin puuttuminen on katsottu ratkaisevaksi tekij\u00e4ksi. Gripenberg ilmoitti sokeritehtaassaan olleen sokerimestari, suomalaisen. Koska seurakunnan rippikirjat eiv\u00e4t t\u00e4llaista ammattimiest\u00e4 tunnista, lienee J.U.S. Gripenberg ollut itse tuo mestari. Suomesta tuskin olisi aiheeseen perehtyneemp\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Kansa v\u00e4itti ep\u00e4onnistumisen vuonna 1838 olleen sokerimestarin tarkoituksella aiheuttama. T\u00e4m\u00e4 kun oli ollut rakastunut Gripenbergin Lisette-sisareen, jota ei h\u00e4nelle annettu.<\/p>\n

Er\u00e4s syy yrityksen ep\u00e4onnistumiseen olivat Gripenbergin liian toiveikkaat laskelmat. H\u00e4n oletti juurikkaan menestyv\u00e4t Suomessa paremmin kuin se sitten menestyi. H\u00e4n my\u00f6s oletti sokeripitoisuuden olevan paljon korkeampi kuin se lopulta oli. Viljelys ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n levinnyt muille tiloille Gripenbergin toivomalla tavalla.<\/p>\n

Tehdas tuotti koko aikana 127,5 kiloa kidesokeria. Vuoden 1842 inventaarissa tehtaalla todettiin olleen 120 naulaa huonoa raakasokeria ja 16 000 naulaa melassia ja juurikassiirappia. N\u00e4m\u00e4 myytiin tehtaan huutokaupassa.<\/p>\n

Samaan aikaan tehdaskokeilun kanssa J.U.S. Gripenberg laajensi Voipaalan viljelysmaita yhteens\u00e4 44 tynnyrinalasta 91 tynnyrinalaan. Jo vuonna 1826 h\u00e4n oli ottanut 18 000 seteliruplan lainat miespihan uudisrakennukseen. Seuraavana vuonna laina kasvoi 8000 seteliruplalla ja pihaan valmistui asuinrakennus \u201dkalkista, savesta ja hiekasta\u201d. Samana vuonna mahdollisesti valmistui uusi talli, jossa oli soittokello katolla ja sein\u00e4kello ulkop\u00e4\u00e4dyss\u00e4. Vuosina 1837 ja 1838 sokeritehdasta varten lainattiin 30 000 seteliruplaa. Vuonna 1842 Gripenbergill\u00e4 oli velkaa yhteens\u00e4 48 920 seteliruplaa.<\/p>\n

Vuonna 1841 Gripenberg pyysi lupaa saada lopettaa tehdas ja vapautua lainoista antamalla tehdas laitteineen valtiolle. Koska tilalla oli my\u00f6s muita kiinnityksi\u00e4, katsoi senaatti parhaaksi tiedustella Gripenbergilt\u00e4 koko tilan ostoa. Gripenberg pyysi tilasta 70 000 seteliruplaa. Maaherran mielest\u00e4 k\u00e4yp\u00e4 hinta olisi ollut puolet siit\u00e4. Senaatti p\u00e4\u00e4tti kuitenkin esitt\u00e4\u00e4 keisarille Voipaalan ostamista valtiolle sokerijuurikkaan ja raakasokerin valmistuksen kokeilutilaksi 68 000 seteliruplalla. Keisari ei suostunut ehdotukseen vaan tehdas oli muutettava rahaksi ja jollei se kattaisi velkoja, olisi Gripenbergin maksettava lainaa ilman korkoa 1000 seteliruplaa vuosittain. Viimeiset velat maksettiin vuonna 1845.<\/p>\n

Voipaala myytiin huutokaupalla 27.8.1842. S\u00e4terin ja siihen kuuluneen myllyn, R\u00e4\u00e4ri\u00e4n sivutilan sek\u00e4 R\u00e4tt\u00f6istenrahkan ja Honkisuon huusi sairaalan asiamies G.A. Ekholm toimeksiantajansa, papinleski Maria Hellsteinin nimiin 12 036 ruplalla. Sokeritehdas myytiin huutokaupalla 27.9.1842. 100 naulan er\u00e4 melassia rehuksi maksoi 75 kopeekkaa tai ruplan. Rakennusten puuosat osti purkaakseen l\u00e4\u00e4ninkamreeri P.G. Svinhufvud, joka rakennutti hirsist\u00e4 suuren aittarakennuksen Rapolaan. Kaikki koneet ja pienesineist\u00f6 myytiin l\u00e4hiseudun taloihin.<\/p>\n

Johan Ulrik Sebastian Gripenberg oli suomalaisen sokeriteollisuuden pioneeri. H\u00e4nen yrityksens\u00e4 arvoa ei v\u00e4henn\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ttyminen konkurssiin. Suomalainen sokeriteollisuus alkoi toden teolla vasta maan itsen\u00e4istytty\u00e4.<\/p>


<\/p>

Ari Sir\u00e9n<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Voipaalan sokeritehdas Suomalainen sokeriteollisuus alkoi S\u00e4\u00e4ksm\u00e4en Voipaalassa Johan Ulrik Sebastian Gripenbergin aloittaessa sokerijuurikkaiden viljelyn ja sokerinvalmistuksen vuonna 1837. Voipaalalle kuului jo ennest\u00e4\u00e4n vesimylly Valkeakoskessa ja tiilitehdas. Siell\u00e4 oli toiminut poikien sis\u00e4oppilaitos. Kartanon edistyksellisyytt\u00e4 kuvaa my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden korvaaminen torpparien kartanoon toimittamalla viljalla ja voilla. 1800-luku oli perinteisen kartanotalouden murrosaikaa. Maataloudessa omaksuttiin uusia innovaatioita, suurimpien tilojen yhteyteen […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"elementor_canvas","meta":{"footnotes":""},"folder":[9],"class_list":["post-2257","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2257","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2257"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2257\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2573,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2257\/revisions\/2573"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2257"}],"wp:term":[{"taxonomy":"folder","embeddable":true,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/folder?post=2257"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}