{"id":2060,"date":"2022-01-18T11:55:05","date_gmt":"2022-01-18T11:55:05","guid":{"rendered":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/?page_id=2060"},"modified":"2022-10-12T18:33:17","modified_gmt":"2022-10-12T18:33:17","slug":"paperituote","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/paperituote\/","title":{"rendered":"Paperituote"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Paperin jalostaminen pusseiksi, kirjekuoriksi ym. alkoi Suomessa jo 1800-luvulla. Valkeakosken paperitehtaalla pussien valmistui aloitettiin vuonna 1875. Tehtaan tuhonnut tulipalo vuonna 1901 tuhosi my\u00f6s pussitehtaan, eik\u00e4 sen toimintaa jatkettu. Vuonna 1925 esitti kenraali Rudolf Walden paperinjalostustehtaan perustamista Valkeakoskelle. Tavoitteena oli lis\u00e4t\u00e4 ja vakiinnuttaa voimapaperin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kotimaassa. Samalla voitaisiin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 paperitehtaalta j\u00e4\u00e4vi\u00e4 sivuratoja. Kaksi vuotta aiemmin oli W. Rosenlew & Co perustanut Poriin Suomen ensimm\u00e4isen paperis\u00e4kkitehtaan. Kenraalin aloite ei johtanut tuloksiin, rahaa tarvittiin Tervasaaren sellutehtaiden uudistamiseen.<\/p>

Jalostustehtaan perustamiseen palattiin vuonna 1929. Ab Walkiakosken osake-enemmist\u00f6 oli siirtynyt Yhtyneille Paperitehtaille, sulfaattisellutehtaan uudistust\u00f6iden ansiosta voimapaperin laatu oli huomattavasti parantunut ja Suomessa voimapaperin jalosteiden, erityisesti sementtis\u00e4kkien ja vuorauspaperin kysynt\u00e4 oli voimakkaasti lis\u00e4\u00e4ntynyt. Vuonna 1927 Suomessa valmistettiin 0,9 miljoonaa paperis\u00e4kki\u00e4 kun vuonna 1929 tuotanto oli 8,9 miljoonaa kappaletta. Lis\u00e4ksi voimapaperin p\u00e4\u00e4vientialueella Englannissa markkinatilanne oli vuonna 1930 erityisen huono. Voimapaperin toivottiin valtaavan uusia markkinoita erityisesti kotimaassa.<\/p>

Vuoden 1930 alussa Ab Walkiakosken l\u00e4hetysosaston p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Alfred Jozua l\u00e4hetettiin tutustumaan paperinjalostusteollisuuteen Virossa, Latviassa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Samana kes\u00e4n\u00e4 tilattiin tehtaan ensimm\u00e4iset koneet. Paperituote Osakeyhti\u00f6 perustettiin 28.7.1930. Osakep\u00e4\u00e4oma jakautui Ab Walkiakosken ja Yhtyneiden kesken, Kenraali merkitsi yhden osakkeen. Toimitusjohtajaksi nimitettiin Jozua.<\/p>

Paperituotteen toiminta alkoi vuoden 1931 alussa Myllysaaressa, josta tehdas sai k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 puolet entisest\u00e4 paperikonesalista. Toimitusjohtaja Jozuan lis\u00e4ksi henkil\u00f6kuntaan kuuluivat mestari Elis Sohlman ja viisi ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. Valmistus k\u00e4sitti p\u00e4\u00e4asiassa paperis\u00e4kkej\u00e4 ja vuoraushuopaa sek\u00e4 jonkin verran puku-, kanto- ja toripusseja, kirjelehti\u00f6it\u00e4 ja hyllypaperia.<\/p>

Paperituotteen alkuvuodet ajoittuivat pula-aikaan, jolloin uusien tuotteiden markkinoille tuominen oli erityisen vaikeaa. Paperis\u00e4kien kest\u00e4vyytt\u00e4 ep\u00e4iltiin. S\u00e4kkitehtaan asiakkaiksi saatiin kuitenkin Lohjan Kalkkitehdas Oy, Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy, Hankkija ja Labor. Onnistuneen esimerkin voimalla s\u00e4kkituotanto kasvoi nopeasti. Vuonna 1932 palkattiin tehtaan ensimm\u00e4inen myyntimies Eino Tolvanen. Samana vuonna Paperituote ja Rosenlew sopivat sementtis\u00e4kkien myynnist\u00e4. Vuoden 1933 alusta tehtaat sopivat jakavansa kotimarkkinat siten, ett\u00e4 Rosenlewin osuudeksi tuli 60 % ja Paperituotteen 40 %. Sopimus mahdollisti s\u00e4kkien hintojen korotukset. Vastaavanlainen sopimus tehtiin my\u00f6s pussinvalmistajien kesken. Vuonna 1935 paperituotteen markkinaosuus s\u00e4keiss\u00e4 oli 48 % ja pusseissa 14,5 %. Vuonna 1932 Paperituote esitt\u00e4ytyi yleis\u00f6lle osana Yhtyneet Paperitehtaat \u2013konsernia Viipurin maatalousn\u00e4yttelyss\u00e4. Samana vuonna tehtaalle hankittiin pussikone, kirjekuorikone, viivauskone ja painokone.<\/p>

Aaltopahvin valmistus aloitettiin hein\u00e4kuussa 1933. Aaltopahvimarkkinoista Paperituotteen osuus oli noin nelj\u00e4nnes. Samana vuonna aloitettiin bitumilla kyll\u00e4stetyn voimapaperin valmistus. Bitumipaperia tarvittiin s\u00e4kkeihin mutta sit\u00e4 myytiin my\u00f6s pakkaustarkoituksiin ja vuorauspaperiksi. Kosteudenkest\u00e4vi\u00e4 uusia tuotteita olivat my\u00f6s parafinoitu vahapaperi ja hyllypaperi. Vuonna 1933 henkil\u00f6kunnan m\u00e4\u00e4r\u00e4 ylitti sadan henkil\u00f6n rajan. 90 % henkil\u00f6kunnasta oli naisia.<\/p>

Tuotanto monipuolistui edelleen. Vuonna 1934 aloitettiin liitospaperin ja hylsyjen tuotanto. Liitospaperin k\u00e4ytt\u00f6 oli lis\u00e4\u00e4ntynyt aaltopahvilaatikoiden my\u00f6t\u00e4, mutta Suomessa sen k\u00e4ytt\u00f6 oli viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4ist\u00e4.<\/p>

T\u00e4rkeimmiksi asiakkaiksi tulivat vaneritehtaat, joille valmistettiin erityist\u00e4 vaneriliitospaperia. Samana vuonna aloitettiin viel\u00e4 ikkunapaperin, erilaisten valkopaperituotteiden ja toilettipaperin valmistus. Toilettipaperin valmistui p\u00e4\u00e4ttyi jo samana vuonna, kone myytiin G. A. Serlachius Oy:lle ja Yhtyneet p\u00e4\u00e4tti toistaiseksi luopua toilettipaperin valmistuksesta. Vuonna 1933 Paperituote oli tuotannoltaan ja henkil\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n Suomen suurin paperinjalostustehdas.<\/p>

Laajenevan tuotannon tarpeisiin Paperituote sai 1933 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 Myllysaaren kaksikerroksisen tehdasrakennuksen, joka uusittiin perusteellisesti. Vuonna 1936 rakennusta korotettiin yhdell\u00e4 kerroksella. Valkopaperiosasto sijoitettiin Myllysaaren pienemp\u00e4\u00e4n tehdasrakennukseen. Se mahdollisti erityisesti J\u00e4ms\u00e4nkosken paperin jalostamisen.<\/p>

Paperituotteen ulkomaanvienti alkoi vuonna 1935 toimitusjohtaja Jozuan myyty\u00e4 500 paperis\u00e4kin er\u00e4n Palestiinaan. Vuonna 1936 viennin arvo oli noin 12 % liikevaihdosta, parin vuoden kuluttua jo 20 %. T\u00e4rkeimm\u00e4t vientimaat olivat Iran, Palestiina ja Kiina. Vientiosasto perustettiin vuonna 1937. Kotimaan myynti\u00e4 varten avattiin vuonna 1937 Helsingin konttori Etel\u00e4esplanadi 14:\u00e4\u00e4n. Konttorin johtajaksi nimitettiin Bror-Carl Brandt.<\/p>

Vuonna 1937 korkeasuhdanne siivitti Paperituotteen laajentumista. Tehtaalle hankittiin uusia koneita, s\u00e4kkikone, liimauskone, syv\u00e4painokone ja kreppikone. Aaltopahvikonetta t\u00e4ydennettiin. Tammikuussa 1938 tehdasta kohtasi tuho. Myllysaaren tehdasrakennuksessa syttyi tulipalo, joka tuhosi s\u00e4kkikoneen ja vaurioitti laatikko- ja puolaosastoja. Samalla Myllysaaren paperitehdas kaksine koneineen k\u00e4rsi pahoja vaurioita. Tulipalon aiheuttama katkos j\u00e4i kuitenkin lyhyeksi, paperis\u00e4kkien tekoa voitiin jatkaa paperisalissa jo kymmenen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua. Toimitusjohtaja Jozua oli palosta kuultuaan onnistunut ostamaan uuden s\u00e4kkikoneen, joka alkuaan oli rakennettu toiselle tehtaalle.<\/p>

Tulipalo antoi aiheen ryhty\u00e4 suunnittelemaan uutta tehdasta. Myllysaari oli k\u00e4ynyt ahtaaksi noin 350 henkil\u00f6\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4lle tehtaalle. Se oli my\u00f6s liikenteellisesti vaikeassa paikassa. Myyntip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Juuso Walden valitsi tehtaalle uuden tontin Roukosta, l\u00e4helt\u00e4 Valkeakosken rautatieasemaa. Tehtaan rakennusty\u00f6t alkoivat vastaperustetun yhti\u00f6n rakennusosaston toimesta ja dipl. ins. Erkki Aallon johdolla kev\u00e4ttalvella 1938, ja vuoden lopulla Paperituote siirtyi uuteen tehtaaseen. Uusi tehdas k\u00e4sitti 4000 m2 laajuisen , kuusi metri\u00e4 korkean hallin ja 1000 m2 varaston. Varaston eteen johdettiin asemalta pistoraide. Tehdasrakennuksen julkisivun muodosti kaksikerroksinen rakennus, johon sijoitetiin konttori, huoltolat, ruokala keitti\u00f6ineen ja er\u00e4it\u00e4 pieni\u00e4 tehdasosastoja. Erilliseen sivurakennukseen sijoitettiin vuoraushuovan ja bitumipaperin valmistus. Varsinaiseen tehdassaliin sijoittuivat s\u00e4kki-, aaltopahvi- ja laatikko-, liitospaperi- ja pussiosastot valkopaperiosaston j\u00e4\u00e4dess\u00e4 viel\u00e4 Myllysaareen. Uutta konekantaa hankittiin s\u00e4kkikone, pohjantaivutuskone, bitumipaperikone ja h\u00f6yrykattila. Vuonna 1939 Paperituotteen k\u00e4ytt\u00f6tulos oli 1729 000 markkaa ja henkil\u00f6kunnan lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 377. Vuonna 1932 vastaavat luvut olivat olleet 320 000 markkaa ja 28 henkil\u00f6\u00e4.<\/p>

Paperinjalostusteollisuudelle sota-aika merkitsi l\u00e4pimurtoa. Paperituotteita opittiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n korviketuotteina, joista monet j\u00e4iv\u00e4t k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Sota-aika antoi my\u00f6s sys\u00e4yksen paperinjalosteiden kehitykselle. Paperituotteen jalostustuotannon tonnim\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi vuodesta 1939 sotasuhdanteen huippuvuoteen 1943 menness\u00e4 noin kolminkertaiseksi. Tehtaalla ty\u00f6skenneltiin koko sodan aika korkeapaineen alaisena. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 oli 12-tuntinen ja lis\u00e4ksi tehtiin paljon ylit\u00f6it\u00e4. Ty\u00f6voimasta oli pulaa, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1941 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli l\u00e4hes 800, vuonna 1944 vain noin 360. Ensisijaista oli puolustusvoimien ja vanhojen asiakkaiden tilausten toimittaminen.<\/p>

Tehdasrakennusta oli laajennettu vuonna 1941. Ennen sotaa tilatut puolakoneisto, aaltopahvikone, kirjekuorikone ja pussikone saatiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Sodan aikanakin paperis\u00e4kki oli tehtaan t\u00e4rkein tuote, runsas 40 % laskutuksesta. Korviketuotteissa k\u00e4ytettiin paljon kreppipaperia, joka oli sotavuosien toinen p\u00e4\u00e4artikkeli.<\/p>

Rauhanteon j\u00e4lkeen paperinjalosteiden hyv\u00e4 markkinatilanne muuttui p\u00e4invastaiseksi. Sek\u00e4 puolustusvoiminen tilaukset ett\u00e4 vienti, jonka osuus oli ollut noin nelj\u00e4nnes laskutuksesta, loppuivat samalla kertaa. Sodan aikainen tuotannon taso ylitettiin vasta vuonna 1950.<\/p>

Uutena osastona aloitti vuonna 1947 kotelo-osasto. Osaston konekantaa paranneltiin v\u00e4hin erin. Vuonna 1948 hankittiin offsetpainokone, joka korvattiin vuonna 1950 kaksiv\u00e4rioffsetpainokoneella. Tehdas jalosti Simpeleen kartonkia. Vuonna 1950 kotelo-osaston laskutus oli 4- 5 % Paperituotteen laskutuksesta.<\/p>

Kehruu- ja kutomaosasto aloitti vuonna 1948 kun Yhdysvalloista hankittiin k\u00e4ytetyt koneet. Sodan j\u00e4lkeisiss\u00e4 oloissa ei tuotteille l\u00f6ytynyt kuitenkaan markkinoita. Sama kohtalo oli puolaosastolla. Vuonna 1948 valmistui tehtaan uusi h\u00f6yrykattilalaitos.<\/p>

S\u00e4kkien menekki jatkoi kasvuaan. S\u00e4kkiosaston konekantaa uusittiin vuosina 1949-50, jolloin tuotannon m\u00e4\u00e4r\u00e4 kohosi yli 30 miljoonaan kappaleeseen vuodessa. Koneet rakensi Jylh\u00e4vaaran konepaja. Bitumipaperin ja vuoraushuovan menekki kasvoi sodan j\u00e4lkeisen rakennustoiminnan ansiosta. Uusi bitumiosasto valmistui Ulvajanlahden rantaan vuonna 1951. Tehtaaseen siirrettiin vanhat bitumi-, kreppi- ja vuoraushuopakoneet. Yhdysvalloista hankittiin uusi bitumikone, jolla voitiin valmistaa my\u00f6s lankavahvisteista bitumipaperia. Uudella laminointikoneella aloitettiin alumiinipintaisten rakennus- ja pakkauspaperien sek\u00e4 vahapaperin valmistus. Tehtaalla oli kehitelty Alumit-rakennuspaperi, jossa alumiinilehti kiinnitettiin bitumilla voimapaperiin. Satona t\u00f6lkkiosasto hankittiin vuonna 1949 ja se k\u00e4ynnistyi vuonna 1951. Uuden huoltolan rakentaminen aloitettiin vuonna 1950, mutta sen valmistuminen viiv\u00e4styi aina vuosikymmenen puoliv\u00e4liin.<\/p>

1950-luvun alussa Paperituote oli liikevaihdoltaan Yhtyneiden kolmanneksi suurin tehdas. Sen laskutus oli noin 15 Mmk vuodessa ja henkil\u00f6kunnan m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli noin 500. Paperituote jalosti paperia ja kartonkia noin 17 000 tonnia vuodessa. Pakkausten osuus tuotannosta oli 70 \u2013 80 % ja rakennuspaperien osuus noin 15 \u2013 20 %. Kaikkiaan tuotevalikoimaan kuului noin 50 erilaista tuotetta.<\/p>

1950-luvulla s\u00e4kkitehtaan konekantaa lis\u00e4ttiin ja tuotanto kohosi runsaaseen 40 miljoonaan s\u00e4kkiin vuodessa. Tuotannon lis\u00e4yksen mahdollisti Tervasaaren paperintuotannon kasvu. 1960-luvulla s\u00e4kkitehtaalle hankittiin saksalaisvalmisteiset letkukone ja taivutuskone, jotka edustivat aivan uutta tuotantotehokkuuden tasoa. Uusi kone valmisti s\u00e4kkiletkua kaksi kertaa vanhoja nopeammin, automaattisy\u00f6t\u00f6ll\u00e4 varustettu pohjantaivutuskone oli kolme kertaa vanhoja tehokkaampi. S\u00e4kkien tuotanto kohosi noin 65 miljoonaan kappaleeseen vuonna 1964. Vuonna 1969 tehtaalle hankittiin uusi letkukone ja pohjantaivutuskone lis\u00e4\u00e4ntynytt\u00e4 Neuvostoliiton vienti\u00e4 varten. Tehtaalla oli nyt viisi letkukonetta ja nelj\u00e4 pohjantaivutuskonetta, joiden tuotanto 1970-luvun alussa oli noin 90 miljoonaa s\u00e4kki\u00e4 vuodessa.<\/p>

Paperipussien tuotanto s\u00e4ilyi 1950 \u2013 60 \u2013luvuilla keskim\u00e4\u00e4rin 800 \u2013 900 tn\/v. Viennin osuus vaihteli l\u00e4hes nollasta kolmannekseen. Kotimainen kilpailu oli kovaa. Paperituote alkoi 1960-luvun lopulla valmistaa erikoispusseja, kuten ikkunapusseja leipomoille ja grillipusseja.<\/p>

Paperituotteen toiseksi suurin tuoteryhm\u00e4 olivat aaltopahvi ja siit\u00e4 valmistetut laatikot. Yksipuolisen aaltopahvin valmistajana Paperituote oli Suomessa johtava tehdas. Yksipuolista aaltopahvia k\u00e4ytettiin l\u00e4hinn\u00e4 huonekaluteollisuuden pakkauksissa ja sen markkina oli v\u00e4henev\u00e4. Kaksipuolinen ja useampikerroksinen aaltopahvi oli kuljetuspakkausten raaka-aine.<\/p>

Aaltopahvituotteiden osuus tehtaan laskutuksesta oli 1950-luvun alkupuolella vajaa viidennes. Laatikoiden vienti Neuvostoliittoon alkoi 1950-luvun lopulla ja tuotantokyky\u00e4 lis\u00e4ttiin olennaisesti vuonna 1964, jonka j\u00e4lkeen aaltopahvin osuus koko tehtaan laskutuksesta kohosi 30 prosenttiin. S\u00e4kkien ohella aaltopahvilaatikoista tuli erityisesti Neuvostoliittoon viet\u00e4v\u00e4 tuote.<\/p>

Aaltopahvin pintapaperina k\u00e4ytettiin Tervasaaren voimapaperia ja aallotuskartonkina Tervasaaren ja Kaipolan oksamassakartonkia. Liima oli Valken tehtaan valmistamaa vesilasia.<\/p>

Paperituotteen aaltopahvin tuotantokyvyn katsottiin 1950-luvun lopulla olevan t\u00e4ydess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Neuvostoliiton suurten tilausten alettua vuonna 1957 jouduttiin kotimaan toimituksia rajoittamaan. Kotimaan kulutus oli kuitenkin selv\u00e4sti kasvussa. Tampella aloitti aaltopahvin valmistuksen vuonna 1960 ja Enso vuonna 1963. Paperituotteen uusi aaltopahvitehdas rautatien toiselle puolen valmistui vuonna 1963. Laajennus oli merkitt\u00e4v\u00e4, Paperituotteen tehdaspinta-ala kasvoi 80 prosentilla. Uuteen tehtaaseen hankittiin saksalaisen Werner K. H. Petersin toimittama aaltopahvikone, jonka tuotantokapasiteetiksi laskettiin 30 000 tn\/v. Uuteen tehdasrakennukseen siirrettiin kaikki aaltopahvi-, voimapahvi- ja liitospaperikoneet. Uuden tehtaan my\u00f6t\u00e4 aaltopahvin tuotanto kohosi vuosikymmenen loppuun menness\u00e4 yli kaksinkertaiseksi, yli 20 000 tonniin vuodessa.<\/p>

Vuonna 1966 tehtaalle hankittiin uusi automaattikone, ns. case maker, joka valmisti aaltopahviarkeista valmiita laatikoita.<\/p>

Liitospaperin tuotanto seurasi melko tarkoin laatikkotuotannon kehityst\u00e4, koska esimerkiksi Neuvostoliiton laatikkotilauksiin liittyi yleens\u00e4 tarpeellinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 liitospaperia. 1960-luvun lopulla teipit alkoivat vallata markkinoita liitospaperilta. Vuonna 1969 kotimaan myynti oli en\u00e4\u00e4 noin kolmannes liitospaperin tuotannosta. Paperituotteen ohella Suomessa liitospaperia valmisti vain Raf. Haarla. 1950-luvulta Paperituote edusti englantilaisen Robinson yhti\u00f6n teippej\u00e4, jotka markkinoitiin nimell\u00e4 Sellotape. Teippien painatus tapahtui Paperituotteella.<\/p>

Kotelotehtaan huippuvuodeksi muodostui vuosi 1959, jolloin tuotanto kohosi normaaliin n\u00e4hden kaksinkertaiseksi ja laskutus noin 5 prosenttiin koko tehtaan laskutuksesta. Tulos ei kuitenkaan johtunut koteloiden vaan suuren paitapahvier\u00e4n myynnist\u00e4 Yhdysvaltain miehitysjoukkoja varten L\u00e4nsi-Saksaan. Kotelot tehtiin Simpeleen kartongista. Simpeleell\u00e4 oli aloitettu painamattomien koteloiden valmistus vuonna 1951 ja vuonna 1961 siirrettiin koteloiden teko kokonaan Simpeleelle.<\/p>

Nestepakkausten valmistus aloitettiin vuonna 1951 Satona-koneilla. Vuonna 1953 hankittiin toinen Satona kone ja viel\u00e4 vuonna 1957 kolmas. Kone kokosi kartonkiarkeista stanssatuista aihioista ja pohjalapuista nelikulmaisia litran t\u00f6lkkej\u00e4, jotka k\u00e4siteltiin tiiviiksi sulalla parafiinilla. Valmiit t\u00f6lkit toimitettiin asiakkaille, joilla oli t\u00f6lkkien t\u00e4ytt\u00f6laitteet. T\u00f6lkit suljetettiin aluksi metallisilla sulkimilla, my\u00f6hemmin kuumasaumaamalla. T\u00f6lkkej\u00e4 k\u00e4ytettiin piim\u00e4n, viilin, kerman ja j\u00e4\u00e4tel\u00f6n pakkaamiseen. Maidon pakkaamiseen t\u00f6lkki osoittautui liian helposti vaurioituvaksi. Kyseess\u00e4 oli ensimm\u00e4inen Suomen markkinoille tuotu pahvinen nestepakkaus. Sen markkinointi vaati pitk\u00e4aikaista ja k\u00e4rsiv\u00e4llist\u00e4 valistusty\u00f6t\u00e4. Asiakkaat eiv\u00e4t helposti uskoneet pahvit\u00f6lkkiin. Tuon aikainen maidon jakeluj\u00e4rjestelm\u00e4, irtomyynti ja lasipullojen odotus vaikeuttivat t\u00f6lkkien levi\u00e4mist\u00e4. Vuonna 1957 t\u00f6lkkej\u00e4 myytiin jo 13,6 miljoonaa kappaletta. Niiden laskutus oli 3 % Paperituotteen laskutuksesta, ja t\u00f6lkkituotanto tuotti voittoa. Vuonna 1958 t\u00f6lkkituotanto siirrettiin raaka-aineen tuotannon yhteyteen J\u00e4ms\u00e4nkoskelle.<\/p>

Maidolle soveltuvan nestepakkauksen valmistaminen kiinnosti Yhtyneit\u00e4 Paperitehtaita. Vaihtoehtoina olivat yhdysvaltalainen Purepak, ruotsalainen TetraPack ja saksalainen Perga. Purepackin ongelma oli kallis t\u00e4ytt\u00f6- ja sulkemislaitteisto, Tetrapackin ongelmana kartiomainen muoto ja pieni, puolen litran koko. Valinta osui Jagenberg-Werke Ag:n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Perga-t\u00f6lkkiin. T\u00f6lkki oli kehitetty jo 1930-luvulla ja oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 jo useissa maissa. Vuonna 1956 Yhtyneet osti yksinoikeuden t\u00f6lkkien valmistukseen ja t\u00e4ytt\u00f6- ja sulkijakoneistojen myyntiin Suomessa, sek\u00e4 t\u00f6lkkikoneiston. Tarkoitus oli rakentaa uusi Satona- ja Pergat\u00f6lkkeihin keskittyv\u00e4 tehdas Herttoniemeen Helsinkiin. Perga-kone sijoitettiin kuitenkin Paperituotteelle vuonna 1957. Perga-t\u00f6lkki oli pohjaltaan py\u00f6re\u00e4, muodoltaan lieri\u00f6m\u00e4inen. Rakenteeltaan se oli Satona-t\u00f6lkki\u00e4 lujempi ja tarkoitettu nestepakkaukseksi. T\u00f6lkkien myynti alkoi lupaavasti. Vuonna<\/p>

1958 valmistettiin 21 miljoonaa t\u00f6lkki\u00e4 ja vuonna 1959 jo 35 miljoonaa t\u00f6lkki\u00e4. Tehtaan laskutus oli 7 % Paperituotteen laskutuksesta. Toinen Perga-kone tilattiin vuonna 1959.<\/p>

Pahvisten nestepakkausten l\u00e4pimurto vuonna 1959 oli niin suuri, ettei Paperituote pystynyt vastaamaan kysynt\u00e4\u00e4n. Seuraus oli, ett\u00e4 kilpailevat nestepakkausj\u00e4rjestelm\u00e4t, lyhytik\u00e4iseksi j\u00e4\u00e4nyt muovipussi, sek\u00e4 nimenomaan Enso-Gutzeitin edustama PurePak ja Ahlstr\u00f6m-yhtym\u00e4n TetraPack, saivat markkinaosuuksia. Vuonna 1960 Perga-t\u00f6lkkien myynti oli 32 miljoonaa kappaletta mutta 1961 vain 11 miljoonaa kappaletta. Perga-t\u00f6lkkej\u00e4 valmistettiin Paperituotteella vuoteen 1963 saakka, jolloin tuotanto siirrettiin J\u00e4ms\u00e4nkoskelle.<\/p>

Bitumiosaston tuotteista suurin osa edellytti bitumik\u00e4sittely\u00e4. Niit\u00e4 k\u00e4ytettiin joko pakkauksiin ja suojaamiseen tai rakennuspapereina. Tavallisin raaka-aine oli voimapaperi, mutta k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksesta riippuen k\u00e4ytettiin my\u00f6s oksapaperia ja kreppipaperia. Bitumipaperit olivat kolmenlaisia. Peruspaperi voitiin kyll\u00e4st\u00e4\u00e4 tai p\u00e4\u00e4llyst\u00e4\u00e4 bitumilla tai paperikerrokset voitiin laminoida yhteen bitumilla, jolloin saatiin kerrostettua bitumipaperia. Bitumik\u00e4sittelyll\u00e4 paperista saatiin vett\u00e4 ja vesih\u00f6yry\u00e4 kest\u00e4v\u00e4\u00e4. Uudella bitumikoneella voitiin valmistaa raionlangalla vahvistettua Sitko-eristyspaperia. Paperituotteella kehitetty uutuus oli my\u00f6s erilaisten paperien laminointi alumiiniohkolehdell\u00e4. Alumit-rakennuspaperi valmistettiin yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 voimapaperi ja alumiiniohkolehti toisiinsa bitumilla. Liimalaminointikoneella alumiiniohkolehti yhdistettiin taivekartonkiin elintarvikekoteloiden raaka-aineeksi. Alumiinilla laminoitua valkoista paperia k\u00e4ytettiin mm. tee- ja tupakkapakkauksiin sek\u00e4 talouspaperiksi. Muita bitumiosasto tuotteita olivat vahapaperi, silikonoitu paperi ja polkupy\u00f6r\u00e4kreppi.<\/p>

Bitumiosaston laskutus ja tuotanto yli kaksinkertaistuivat 1950-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4, jolloin tuotanto oli l\u00e4hes 6000 tonnia vuodessa. Rakentamisen kasvun taittuminen alkoi n\u00e4ky\u00e4 rakennuspapereiden myynniss\u00e4 1960-luvulla. Samalla markkinoille tuli muita yrityksi\u00e4, jotka valmistivat samoja tuotteita, mm. alumiinip\u00e4\u00e4llysteist\u00e4 paperia. Osaston tuotannosta valtaosan muodostivat s\u00e4kkien valmistuksessa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t bitumipaperit. L\u00e4hinn\u00e4 Neuvostoliiton s\u00e4kkitilausten ansiosta bitumiosaston tuotannon m\u00e4\u00e4r\u00e4 kaksinkertaistui 1960-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 vuosikymmenen loppuun ollen lopulta noin 20 000 tonnia vuodessa. Bitumiosasto, pikip\u00f6rssi, paloi vuonna 1973. Uuteen teollisuuspaperitehtaaseen sijoitettiin bitumipaperin valmistus omana osastonaan.<\/p>

S\u00e4kkien ja laatikoiden sis\u00e4kerroksia varten oli Paperituotteella jo 1950-luvulla valmistettu PVDC-muoviemulsiolla valmistettua paperia. Paperin p\u00e4\u00e4llyst\u00e4minen PE-muovilla oli tunnettu jo 1950-luvulla. P\u00e4\u00e4llystys tapahtui ekstruuderilla, jonka suulakkeesta sula muovi levitettiin tasaisena kerroksena paperiradalle. Paperi liikkui hitaasti kylm\u00e4n sylinterin pinnalla, jolloin muovi j\u00e4\u00e4htyi ja kiinnittyi paperiin. Yhtyneet p\u00e4\u00e4tti ekstruuderin hankinnasta Paperituotteelle vuonna 1963. Kone saatiin asennettua ja k\u00e4ynnistettya vasta vuoden 1964 lopulla. Yhdess\u00e4 laminointikoneiden kanssa ekstruuder muodosti uuden p\u00e4\u00e4llystysosaston. Paperituotteella odotukset olivat korkealla. Paperin ja muovin yhdist\u00e4misen n\u00e4htiin antavan aivan uusia mahdollisuuksia tuotekehitykselle ja innovaatioille. Ekstruuderi osoittautui kuitenkin varustukseltaan puutteelliseksi eik\u00e4 sen tuotannolle tahtonut l\u00f6yty\u00e4 sopivia tuotteita. Muovipintaisen paperin k\u00e4ytt\u00f6 Neuvostoliiton s\u00e4kkitilauksiin ei onnistunut tilaajan vastustuksen vuoksi. PE-p\u00e4\u00e4llystetyst\u00e4 s\u00e4kkipaperista tuli ennen pitk\u00e4\u00e4 kuitenkin ekstruuderin merkitt\u00e4vin tuote. Oman kehitysty\u00f6n t\u00e4rke\u00e4 tuote oli sahatavarak\u00e4\u00e4re, jonka perusraaka-aineena oli voimapaperi, jota laminoitiin yhteen kaksi kerrosta bitumilla. Pakkauksen p\u00e4\u00e4lle tuleva voimapaperi oli p\u00e4\u00e4llystetty muovilla. My\u00f6hemmin Paperituotteen johtavaksi artikkeliksi nousi paperirullien k\u00e4\u00e4re, joka tehtiin PE-paperista. Oman kehitysty\u00f6n tulosta oli my\u00f6s PE-paperin k\u00e4ytt\u00f6 mineraalivillalevyjen pintana.<\/p>

1950-luvulla Paperituotteen valikoimissa oli joukko sota-ajalta periytyvi\u00e4 korviketuotteita. paperikangasta, kenkien irtopohjallisia ja paperipuolia valmistettiin vuosikymmenen puoliv\u00e4liin. Kreppipaperista valmistetut patja- ja tyynypussit s\u00e4ilyiv\u00e4t 1960-luvun puoliv\u00e4liin ja paperinaru aina vuosikymmenen loppuun.<\/p>

Pahvipuolien valmistus myytiin Matti Piipon perustamalle Piippo Oy:lle vuonna 1954. Paperirullien hylsyjen teko siirrettiin Kaipolaan vuonna 1955.<\/p>

Kelmun jalostus aloitettiin vuonna 1953. Sit\u00e4 painettiin ja siit\u00e4 valmistettiin pusseja. S\u00e4teri Oy:n aloitettua kelmun valmistuksen vuonna 1957 alettiin jalostaa sit\u00e4. Kelmun menekin kasvu oli hidasta. 1960-luvun alkupuolella kelmujalosteiden laskutus oli 4-5 % Paperituotteen laskutuksesta. Kelmunjalostuksen huippuvuosi oli vuonna 1967, jolloin Ven\u00e4j\u00e4n vallankumouksesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Juhlan kunniaksi Neuvostoliiton kansalaisille jaettiin makeisia, joita varten Suomesta tilattiin suuri er\u00e4, 1000 tonnia, painettua karamellik\u00e4\u00e4rett\u00e4. Paperituotteen osalle tuli kolmannes tuosta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Suurtilaus kolminkertaisti Paperituotteen kelmunjalosteiden myynnin yhdeksi vuodeksi. Tuon j\u00e4lkeen kysynt\u00e4 pieneni alle vuosikymmenen alun tason.<\/p>

1950-luvulla kokeiltiin my\u00f6s muovipussien valmistusta, joka otettiin valmistusohjelmaan vuonna 1962.<\/p>

Henkil\u00f6kunnan innovaationa syntyi k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tehtaalle hankitulle mutta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4\u00e4neelle hiekkapaperikoneelle. Kennopahvi valmistettiin liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 liimavanoilla yhteen oksakartonkikerroksia ja sen j\u00e4lkeen leikkaamalla kapeita kartonkikaistaleita. Niist\u00e4 saatiin venytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kennorakenne. Kennopahvia k\u00e4ytettiin aluksi omenien pakkauksissa, mutta sen varsinaiseksi tuli oviteollisuus. Kennopahvia k\u00e4ytettiin ovien tuki- ja t\u00e4ytekerroksena.<\/p>

V\u00e4hemm\u00e4n menestyneit\u00e4 kokeiluja olivat mm. ruostesuojak\u00e4\u00e4reeksi tarkoitettu Ferropak-paperi, lankavahvistetusta PE-paperista valmistettu lumiaita ja etel\u00e4n turisteille tarkoitettu, muovipintaisesta paperista valmistettu \u201drantalakana\u201d.<\/p>

1970-luvun uusia tuotteita olivat tuplas\u00e4kki, panssaris\u00e4kki, PE-aaltopahvi, esiliimattu tapettipaperi, hot-melt \u2013laminaatti, valoherk\u00e4t paperit, palamaton paperi sek\u00e4 nylon- ja polyamidip\u00e4\u00e4llysteiset paperit. Solumuovin valmistus alkoi vuonna 1971.<\/p>

Paperituotteen ty\u00f6ntekij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli vuonna 1952 vajaa 500. Vuosikymmenen lopussa ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli yli 700 ja vuonna 1969 noin 850. Vuonna 1974 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli 1374. Paperituotteen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tyydytt\u00e4v\u00e4n menestyksen takasi suuri Neuvostoliiton vienti.<\/p>

Suuri Paperituote alkoi jo 1980-luvulla kutistua yhti\u00f6n strategisten organisaatiomuutosten johdosta. Yhti\u00f6\u00f6n perustettiin uusi tulosyksikk\u00f6 Walki-Pakkaus, my\u00f6hempi Walki Pack, johon yhdistettiin Yhtyneiden pakkausteollisuus. Paperituotteen aaltopahviosasto yhdistettiin t\u00e4h\u00e4n tulosyksikk\u00f6\u00f6n. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nyt Paperituote jaettiin vuosikymmenen loppuvaiheissa kahteen tulosyksikk\u00f6\u00f6n, jotka olivat Walki-S\u00e4kit ja Paperituote. Viimeksi mainittu muodostui bitumi- ja p\u00e4\u00e4llystysosastosta eli teollisuuspaperitehtaasta. Samoihin aikoihin Paperituote j\u00e4i tehtaan nimen\u00e4 virallisesti pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. S\u00e4kkien valmistus Valkeakoskella p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1991. UPM-Kymmene fuusion my\u00f6t\u00e4 Valkeakosken teollisuuspaperitehdas yhdistettiin ulkomaisine tyt\u00e4rtehtaineen Pietarsaaren vastaavan teollisuuden kanssa Walki-Wisa \u2013tulosyksik\u00f6ksi. T\u00e4m\u00e4 yksikk\u00f6 myytiin 2000-luvulla kansainv\u00e4liselle p\u00e4\u00e4omasijoittajayhteis\u00f6lle. Erilaiset paperirullien k\u00e4\u00e4reet ja p\u00e4\u00e4tylaput olivat merkitt\u00e4vimpi\u00e4 tuotteita. Uusi nestepakkaus WalkiCan esiteltiin vuonna 1993.<\/p>

1980-luvulla paperis\u00e4kkien valikoimaa t\u00e4ydensiv\u00e4t kangaspintaiset, muovikudoksiset sek\u00e4 polyeteeni-, bitumi- ja silikonik\u00e4sitellyt s\u00e4kit. Vuonna 1981 aloitetiin muovis\u00e4kkien valmistus. Ommellun paperis\u00e4kin kysynt\u00e4 v\u00e4heni, s\u00e4kkien ompelu keskistettiin Lumikorpeen entiseen pussitehtaan halliin vuonna 1979. Aaltopahvitehtaan uutena tuotteena julkaistiin Bag in box, my\u00f6hemmin suosittu hanaviinipakkausmalli.<\/p>

Aaltopahvitehdas oli puolestaan jo 1990-luvun lopulla myyty norjalaiselle Petersson Packagingille, joka myi vuonna 2001 yhti\u00f6n kansainv\u00e4liselle p\u00e4\u00e4omasijoittajaryhm\u00e4lle. Valkeakosken tehdas toimii nykyisin nimell\u00e4 Adara Pakkaus Oy.<\/p>

Aikanaan varsin mittavan pakkaus- ja muun paperinjalostustehtaan kuihtumiseen ja siirt\u00e4miseen pois Yhtyneist\u00e4 Paperitehtaista ja UPM:st\u00e4 on monia syit\u00e4.<\/p>

Id\u00e4n kaupan loppuminen Neuvostoliiton h\u00e4vi\u00e4miseen lopetti nopeasti paperis\u00e4kkien ja aaltopahvilaatikoiden yhti\u00f6lle t\u00e4rke\u00e4n kaupank\u00e4ynnin. L\u00e4nsimarkkinoilta ei ollut l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 korvaavaa vienti\u00e4. Rullak\u00e4\u00e4reen osalta liiketoiminta pyrittiin turvaamaan hankkimalla vastaavat tehtaat t\u00e4rkeimmist\u00e4 markkinamaista Saksasta ja Britanniasta. Alankomaista ja Espanjasta hankittiin s\u00e4kkitehtaita.<\/p>

Haluttomuutta investoida jalostusteollisuuteen Paperituotteella lis\u00e4si olennaisesti se, ett\u00e4 ty\u00f6suhdeilmapiiri tehtaalla oli levoton. T\u00e4m\u00e4 taas johtui pitk\u00e4lti paperiteollisuuden ty\u00f6ehtosopimuksen 11. pyk\u00e4l\u00e4st\u00e4, jossa edellytettiin palkkaneuvotteluja pienist\u00e4kin olosuhdemuutoksista, eli esimerkiksi pienist\u00e4 investoinneista, joita jalostusteollisuudessa olisi riitt\u00e4nyt.<\/p>

Olennaisin syy jalostusteollisuuden loppumiseen lienee kuitenkin ollut se, ett\u00e4 Yhtyneiden ja sittemmin UPM:n johto valitsi keskeiseksi painopisteeksi painopaperien valmistuksen. Paperinjalosteet ja er\u00e4\u00e4t muut tuotteet saivat v\u00e4isty\u00e4.<\/p>

\u00a0<\/p>

Ari Sir\u00e9n:<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Paperin jalostaminen pusseiksi, kirjekuoriksi ym. alkoi Suomessa jo 1800-luvulla. Valkeakosken paperitehtaalla pussien valmistui aloitettiin vuonna 1875. Tehtaan tuhonnut tulipalo vuonna 1901 tuhosi my\u00f6s pussitehtaan, eik\u00e4 sen toimintaa jatkettu. Vuonna 1925 esitti kenraali Rudolf Walden paperinjalostustehtaan perustamista Valkeakoskelle. Tavoitteena oli lis\u00e4t\u00e4 ja vakiinnuttaa voimapaperin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kotimaassa. Samalla voitaisiin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 paperitehtaalta j\u00e4\u00e4vi\u00e4 sivuratoja. Kaksi vuotta aiemmin oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"elementor_canvas","meta":{"footnotes":""},"folder":[9],"class_list":["post-2060","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2060","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2060"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2060\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2570,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2060\/revisions\/2570"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2060"}],"wp:term":[{"taxonomy":"folder","embeddable":true,"href":"https:\/\/teollisuusperinne.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/folder?post=2060"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}